Olen jo pidemmän aikaa miettinyt blogin aloittamista mutta aina se on jäänyt laiskuuden jalkoihin. Jospa nyt koittaisin ryhdistäytyä. Meidän elämä on kai ihan tavallista, esikoinen käy ekaluokkaa, keskimmäinen ja kuopus on mun kanssa kotona ja mies käy töissä. Mutta kyllä tämä silti ihan kaiken tämän tavallisuuden arvoista on, mihinkään en vaihtaisi.
Keskimmäinen käy seurakunnan kerhossa pari kertaa viikossa, ja sen lisäksi ollaan nyt innostuttu käymään läheisessä perhekahvilassa kerran viikossa. Riittävästi tuntuu olevan pienemmille ohjelmaa, ja olen iloinen kun saan olla kotona. Ja mies on kanssa tähän ratkaisuun tyytyväinen. Tohinaa ja tekemistä riittää kyllä kotonakin. 
Esikoisen jalkapalloharrastus kuuluu myös koko perheen harrastuksiin. Mahdollisimman paljon ollaan aina treeneissä ja peleissä kaikki mukana. Myös pienempi neiti on innostunut jalkapallosta, ja käykin tällä hetkellä toistamiseen jalkapallokoulua. Vielä ensi kevääseen pitäisi malttaa odottaa, sitten on mahdollisuus hänelläkin päästä joukkueeseen.
Eiköhän aika kevääseen saada kulumaan hyvin luistelulla (halusi myös luistelukouluun, mutta päädyttiin siihen että käy isänsä kanssa luistelemassa yleisöluistelussa kerran viikossa) ja uimahalli käynneillä kerran viikossa. Tuli tytöille luvattua että kumpikin pääsee joko yhdessä tai erikseen uimaan kerran viikossa, kun esikoinen olisi halunnut koulun liikuntakerhoihin, mutta ne oli lukujärjestykseen sopimattomana ajankohtana... 
Onneksi mieli piristyi kun sovittiin uintikäynneistä. Nyt siirryn viikonlopun viettoon nauttimaan perheen yhteisestä ajasta.
Huomenna olisi tarkoitus mennä kuopuksen kanssa Babyboom & Kids messuille.Hyvää viikonloppua.
Kommentit